0207 495 706 | Arkisin klo 8-16

Toukokuu 2020 - Ampiaiset

Pelkoa herättävä mutta hyödyllinen ampiainen

Ampiaiset ovat mustan– ja keltaisenkirjavia myrkkypistiäisiä. Tavallisella vaikkapa mökin sisään eksyvällä kansankielisellä ampiaisella tarkoitetaan lähes aina jotakin yhdyskunta-ampiaislajia. Näitä lajeja on Suomessa havaittu 12. Ne ovat aika samannäköisiä kaikki, ja lajinmääritys perustuu esimerkiksi ampiaisen naaman värikuviointeihin.

Tunnista eri pistiäiset

Ampiainen kannattaa opetella erottamaan muista pistiäisistä, sillä varsinkaan keväisin ei kannattaisi hävittää hyödyllisiä pölyttäjälajejamme, jotta vaikkapa mustikkasato ei kärsisi ja hedelmäpuutarhat kukoistaisivat. Ampiainen sekoitetaan monesti mehiläisiin ja kimalaisiin. Värit vaihtelevat kaikilla siten, että on keltaista, mustaa ja oranssinsävyjä. Ruumiinmuoto on hyvä tuntomerkki.

Ampiaiset ovat sporttisia, niillä on pitkulainen ja hoikka vartalo kapealla vyötäröllä. Paljaalla silmällä näkyvä ruumiinkarvoitus on melko vähäistä. Värikuvioinnit ovat melko selkeitä ja erottuvia kelta-mustaa, mikä auttaakin siinä, että moni hyönteisiä saalistava peto jättää tällaiset varoitusvärilliset otukset rauhaan. 

ampiainen

Mehiläisellä tarkoitetaan usein tarhamehiläistä, jota Suomessa on lähinnä hunajaa tuottavissa mehiläistarhoissa omissa laatikkopesissään. Se on paljon karvaisempi, varsinkin keskiruumiiltaan, ja värit eivät ole niin selvärajaiset kuin ampiaisilla. Väritys taittaa usein myös enemmän oranssiin tai ruskeaan. Mehiläislajeja tunnetaan runsaasti muitakin.

mehiläinen

Kimalaiset ovat niitä pulleita, vähän hitaita suuria karvaisia pörisijöitä.

kimalainen

Ampiaisyhdyskunnan elämää

Ampiaiskuningatar heräilee talvihorroksestaan, kun kevään lämmöt ylittävät yli kymmenen astetta maalis-huhtikuussa. Viime kauden pesistä lähteneet uudet kuningattaret ovat ainoita pesän yksilöitä, jotka talvehtivat. Ampiaiskuningatar on jo valmiiksi hedelmöittynyt syksyllä kuhnurien toimesta. Talvehtimispaikkana on voinut olla vaikkapa liiterin halkopino tai talon seinärakenteen kolo.

ampiaispesä

Kuningatar perustaa yleensä pyöreän pesänsä suojaisaan paikkaan, esimerkiksi katon rajaan tai räystäiden alle. Pesänrakennukseen käytetään puukuitua, joka tekee pesästä paperisen ja harmahtavan näköisen. Kuningatar rakentaa pesään noin 10-30 kennoa, jonne se munii ensimmäiset munat. Näistä tulee pesän ensimmäiset työläiset noin kuukauden päästä. Tämän jälkeen kuningattaren tehtävänä on vain muniminen, pesän työläisten tehdessä kaikki pesän rakennus- ja ylläpitotoimet. Myös ruoanhankinta on työläisten tehtävä. Toukille haetaan ravinnoksi proteiinipitoista ravintoa, esim. muita hyönteisiä ja niiden toukkia tai ne voivat leikata vaikkapa pieniä palasia kalanperkeistä tai raadoista. Työläiset ja kuningatar syövät itse kukkien mettä tai hedelmien makeaa nestettä.

ampiasen_toukat

Työläiset ovat steriilejä naaraita. Pesä tuottaa loppukaudesta myös uusia kuningattaria sekä koiraita eli kuhnureita. Pesä kasvaa koko kauden ajan, ja voi syksyn lopulla sisältää jopa 10 000 yksilöä. Näin suuri pesä vaatii kuitenkin keväältä ja alkukesältä optimiolosuhteet, eli kuumaa ja kuivaa keliä.

Ilmastonmuutos tekee pesistä suurempia, koska lämpöä on enemmän ja kasvukausi pitenee. Kuningattaret voivat tällöin herätä aiemmin talvihorroksestaan ja toisaalta loppusyksyisinkin voi olla riittävää lämpöä, että luonnosta löytyy vielä mettä ja hyönteisravintoa. Pesä on kuitenkin Suomessa yhä aina yksivuotinen, eli se autioituu loppusyksyllä. Vanhaa pesää ei uudet kuningattaret koskaan keväisin hyödynnä. Tällä tavalla mm. vältetään pesien loisia. Vanhat pallopesät rakennusten yläpohjassa ovatkin siis vaarattomia. Niiden poistosta on kuitenkin hyötyä, koska ampiaispesämateriaalista hyötyvät rakennuksiin eksyvät hyönteiset esim. ihrakuoriainen.

Ampiainen ja ihminen

Ampiainen rakentaa pesänsä joskus ihmisen kannalta hankalaan paikkaan. Pesä voi olla häiritsevässä paikassa parvekkeen katossa suoraan oven yläpuolella, terassilaudoituksen alla tai ulkohuussissa. Ampiainen puolustautuu, jos sitä tai sen pesää häiritään. Muutoin ne eivät varsinaisesti ole kiinnostuneita ihmisistä.

Ampiainen etsii aktiivisesti koko kesän ruokaa ja se saattaa tällöin eksyä ruokapöytään tai ravintolan terassille. Etenkin makeat siiderit, muut tuoksuvat hedelmäjuomat ja grillilihat ovat tällöin vaarassa. Ampiainen myös puolustaa hanakasti omaksi luulemaansa herkkupalaa.

ravinto

Ampiaispesän toiminta muuttuu syksyä kohti. Kuningatar lakkaa munimasta ja ei synny uusia toukkia. Mesikasveja ja saalistettavia hyönteisiä on myös luonnossa vähemmän. Pesän rakenne romahtaa ja työläiset menettävät elämäntehtävänsä ja lähtevät pesästä hortoilemaan aggressiivisestikin etsimään ruokaa mistä löytävät. Loppukesä onkin ainoa aika, jolloin ampiaisista voi olla suuremmin häiriötä ja niitä voi paremmalla omalla tunnolla hävittää.

Muutoin pesiä ei kannata turhan päiten hävittää - ampiaisesta on runsaasti hyötyä. Se toimii pölyttäjä hyödyllisille kasveille (vaikkapa vadelmalle) sekä toimii petona haitallisille hyönteisille. Haittahyönteisiä ovat esimerkiksi kirvat ja hyötykasvien lehtiä syövät hyönteiset.

Kotikonstit ehkäisyyn ja torjuntaan

Älä jätä houkuttelevia juomia tai syötäviä esille. Ampiaiset menevät avonaisten pullojen ja tölkkien sisälle makeiden tuoksujen houkuttelemina, aiheuttaen ikävän yllätyksen hörppijälle. Myös voimakkaan tuoksuiset hajuvedet houkuttelevat ampiaisia paikalle. Toisaalta esimerkiksi happamat ja etikkaiset tuoksut voivat vastaavasti toimia niitä karkottavina hajuina. Internet on pullollaan erilaisia vinkkejä ja vippaskonsteja, joista voi ottaa kokeiluun ohjeita valeampiaispesistä, ampiasansoista tai niiden karkottamisesta.

houkutukset

Miten torjua ampiaisia?

Jos ampiaispesä täytyy hävittää, niin pesä kannattaa tuhota heti jo keväällä. Omatoimisiin hävitystoimiin paras aika on kylmä ilta- tai yöaika. Tällöin ampiaiset ovat kaikki pesässään ja ne saadaan kerralla tuhottua. Pimeässä ampiainen ei myöskään näe hyökätä niin tehokkaasti. Suojavarusteiksi kelpaa hyttyshattu ja paksut hanskat sekä muu vaatetus.

Näkyvillä oleva pallopesä on helpoin hävittää. Pesän suulla olevasta ampiaisten lentoaukosta suhautetaan soveltuvaa torjunta-aineaerosolia tai torjuntavaahtoa. Kun pesä hiljenee, se vain poistetaan, suljetaan muovi- tai paperipussiin ja hävitetään sekajätteen mukana. Jos pallopesä ei ole näkyvissä, tai pesä on rakenteiden sisällä tai maakolossa, on torjunta hankalampaa. Tällöin pyritään katsomaan tarkkaan ampiaisten kulkureitti ja käsitellään se vaahtomaisella torjunta-aineella, jolloin ampiaiset kuljettavat torjunta-aineen pesään ja se tuhoutuu. Jos pesä on jo iso (loppukesällä), tulee vaahtokäsittely toistaa kulkureitille päivittäin, kunnes liike reitillä lakkaa.

Ammattimaiseen tuholaistorjujaan kannattaa olla yhteydessä, jos pesä on iso ja/tai hankalassa paikassa, tai jos allergia tai pelko ampiaisenpistoille estää omatoimisen torjunnan.

 

Takaisin blogit etusivulle

Pyydä yhteydenottoa

     

Käytämme evästeitä käyttökokemuksen parantamiseksi. Evästeet ja käyttöehdot.